Ilmavoimien sadannelle lentoreserviupseerikurssille haetaan nyt

Vaikka tekniikka on kehittynyt ja toimintaympäristö muuttunut, edellytykset sotilaslentäjän tehtäviin ovat pitkälti samat kuin ensimmäisillä sodan varjostamilla kursseilla. Kaikkia Suomen ilmavoimien lentäjiä kautta historian yhdistää rakkaus ilmailuun sekä järkähtämätön maanpuolustustahto. Hakuaikaa järjestyksessään sadannelle lentoreserviupseerikurssille on lokakuun puoliväliin saakka.

Sotilaslentäjän työ on psykofysiologisesti erittäin haastavaa. Uudet hävittäjäsukupolvet ovat kukin tuoneet koneiden lentäjille lisää vaatimuksia ja haasteita kuten fyysistä kuormitusta G-voimien muodossa sekä valtavan määrän informaatiota käsiteltäväksi poikkeuksellisissa olosuhteissa.

- Nyt valittavien henkilöiden joukossa on niitä, jotka tulevat operoimaan F-35-häivehävittäjillä, kertoo valintapäällikkö, majuri Tuukka Antikainen. Kyseessä on yksi maailman teknisimmistä sotavälineistä, joten opittavaa on valtavasti.

Lentoreserviupseerikurssin valinnoissa tavoitteena on seuloa hakijoiden joukosta henkilöt, joilla on parhaat edellytykset tarvittavien tietojen omaksumiseen. Lisäksi vaaditaan sekä henkiset että ruumiilliset valmiudet toimia tehokkaana osana asejärjestelmää.

- Työssäni kohtaan valtavan määrän nuoria, joita yhdistää unelma sotilaslentämisestä, kuvailee Antikainen. Valintapäällikkönä kiinnitän huomiota muun muassa maanpuolustustahtoon sekä henkilökohtaisiin ominaisuuksiin.

Arviointi ja valinta ei ole helppoja tehtäviä, kuuluvathan kärkipään hakijat ikäluokkansa parhaimmistoon. Hakijamäärä on asettunut jonnekin kahdeksan- ja yhdeksänsadan välimaastoon, ja kurssipaikkoja on vain nelisenkymmentä. Asemiaan tuossa joukossa voi parantaa lähinnä huolehtimalla koulumenestyksestään, hyvästä kunnostaan ja pitämällä tavoitteen kirkkaana mielessään.

- Motivoituneet hakijat erottuvat aina edukseen, vakuuttaa valintapäällikkö Antikainen. 

Sata kurssia sotilaslentämistä Suomessa

Valintapäällikön omasta kurssista on jo yli kaksikymmentä vuotta. Elettiin syvän rauhan aikaa ja toimintaympäristö oli vakaa, mutta kurssilaisille oli selvää, että maanpuolustuksesta oli silloinkin kyse. Antikaisen kurssi oli järjestyksessä 76:s, ja kantoi nimeä ohjaajan alkeiskurssi.

- Se kesti kaikkiaan yhdeksän kuukautta, jonka jälkeen olimme ohjaajan jatkokurssilla neljän kuukauden ajan,

muistelee Antikainen. Olimme kyllä melkoisia velikultia. Useimpien kanssa on pidetty yhteyttä kurssin jälkeen, ja monet ovat edelleen hyviä työkavereita ja ystäviä.

Lentoreserviupseerikurssille mahtui ja mahtuu erilaisia persoonia, joilla on omat vahvuutensa. Kurssilaisten keskinäinen yhteishenki, luottamus ja ryhmän kiinteys edellyttävät kuitenkin kaikilta siihen kuuluvilta kykyä toimia muiden kanssa.

- Sotilasliiton jäsenenä meidän on kyettävä nykyään myös entistä tiiviimpään kansainväliseen yhteistyöhön, muistuttaa Antikainen. Siksi kieli- ja vuorovaikutustaidot ovat myös arvostettavia kykyjä paitsi valintakriteerinä myös palveluksen ja mahdollisen upseerin uran aikana sotilaan arjessa.

Sota-aikana Ilmavoimien lentäjät siirtyivät koulutuksesta käytännössä suoraan ilmataisteluihin vihollista vastaan. Vaikka tilanne on nyt toinen kuin hävittäjä-ässien aikakaudella, on jokaisen tulevaisuudenkin sotilaslentäjän kyettävä tarvittaessa nopeaan päätöksentekoon ja toimintaan äärimmäisen paineistetussa tilanteessa. 

- Maanpuolustus vaatii mahdollisesti kovia ratkaisuja, ja niitä sotilaslentäjien on oltava valmiita tekemään, toteaa Antikainen.

Lue lisää:
Ilmavoimien erikoiskurssit 
Sotilaslentäjäksi 
Hae 15.10. mennessä: asiointi.puolustusvoimat.fi

Teksti ja kuva: Laura Kaipainen