Ruotuväessä valokuvaaja ikuistaa historiaan pientä ja suurta

Siviilissä valokuvausta harrastaneelle varusmiespalvelus saattaa olla elämän parhaita käänteitä. Vaikka Puolustusvoimissa riittää mediavarusmiesten tehtäviä, Ruotuväki-lehden luomat mahdollisuudet ovat omaa luokkaansa.

Karjalan prikaatissa alokasajan viettänyt kaartinjääkäri Tuomas Härmä on ehtinyt kuvaamaan vain puolessa vuodessa maan kärkinimiä presidentti Sauli Niinistöstä Puolustusvoimain komentajaan, kenraali Timo Kiviseen. 

Valtaosa työstä ja kuvauskeikoista pyörii tietysti maanpuolustuksen ympärillä. Ruotuväki vierailee useimmissa merkittävissä sotaharjoituksissa ja kenraalistoa kuvataan lähes viikottain.

– Harjoitusten kuvaaminen eroaa siviilikuvaamisesta paljon. Valmiudessa on oltava jatkuvasti ja nopeus kehittyy työssä. Sotilasvalokuvaaminen on hyvällä tavalla haastavaa, Härmä luettelee.

Joskus kamera täytyy yrittää vakauttaa keinuvassa veneessä, joskus Horneteista otetaan täydellisiä kuvia kolme tuntia. 

– Ruotuväessä pääsee kuvaamaan sellaista, mitä ei näe missään muualla, Härmä kertoo.

Tärkeitä kysymyksiä

Harjoitusten kuvaaminen on kuitenkin vain yksi osa Ruotuväen kuvauskavalkaadia. Henkilöitä kuvattaessa vauhti ei enää olekaan paras ominaisuus. On osattava rauhoittua ja rauhoittaa.

– Kontaktin luominen kuvattavaan on asia, jossa on kehittynyt valtavasti, Härmä avaa.

– Hyvät vuorovaikutustaidot ovat kuvaajan tärkein ominaisuus.

Kuinka kuvattavasta saadaan esiin parhaat puolet, kuinka ne istuvat tekstin henkeen ja kuinka löydetään paras sekunnin sadasosa painaa laukaisinta? Nämä ovat kysymyksiä, joita kuvaajan on kysyttävä itseltään päivittäin.

Erityisesti ennen kuin lehti lähtee painoon, työpäivät saattavat venyä pitkälle iltaan. Muutenkin kuvaaja saa tehdä tosissaan töitä:

– Kuvauskeikkoja on käytännössä joka päivä. Kuvat pitää sen lisäksi editoida ja laittaa eteenpäin.

Joskus kuvat tarvitaan julkaistavaksi vain tuntien sisällä keikan alusta.

Härmä kertoo, että itse kuvien ottaminen on helppo osuus ja että kovempi työ alkaa vasta juuri käsittelyvaiheessa. Värien määrittäminen, valaistus ja muu kuuluvat olennaisesti työhön. Kuvausohjelmien käyttämisessä kehittyy nopeasti.

Taideteos joka päivä

Härmällä kuvauskokemusta oli siviilissä jonkin verran, tosin enemmän lyhytelokuvien parista. Varsinainen valokuvaaminen on kehittynyt hänen mukaansa palveluksen aikana “tuhat prosenttia”. 

– Jos miettii hakemista Ruotuväen kuvaajaksi, voin sanoa vain yhden asian: Hae. Siinä ei voi kuin voittaa, eikä hakemisella häviä mitään.

Vaikka työmäärä on joskus suuri, Ruotuväestä saatua, ammattimaisen uutis- ja aikakauslehtikuvaamisen kokemusta ei voi korvata. Vierailut Pääesikunnassa, Säätytalossa ja toisaalta vaikkapa Sotinpuron harjoitusalueella ovat peruskauraa. Maavoimien komentajan, kenraaliluutnantti Pasi Välimäen kanssa on kierretty Suomea ja seuraavana päivänä otettu kuvituskuvia päivärahoista kertovaan juttuun. Kuvaajana oppii löytämään suurta pienestä ja pientä suuresta.

– Ruotuväen valokuvaajan tehtävät sopivat jokaiselle kuvaamisesta kiinnostuneelle, Härmä tiivistää.