Yksilöistä muodostuu toimiva sodanajan joukko

Kotiutuvat varusmiehet muodostavat toimivan sodanajan joukon - se on kuin orkesteri, jonka soittimilla on oma merkityksellinen tehtävänsä. Kokoonpano rakentuu helmikuussa.

Yksilökeskeisessä maailmassa armeija muodostaa poikkeuksen. Koulutuksen alokasjakson loppupuolella, kalenterissa juuri näinä aikoina, erityistehtävä- ja johtajavalinnat on ratkaistu. Yksilöt siirtyvät koulutushaarajaksolle kouluttautumaan omaan sodanajan tehtäväänsä muodostaakseen joukon, joka siirtyy aikanaan reserviin. Toimiakseen tarkoituksenmukaisella tavalla, joukko tarvitsee kaikki yksilönsä.

Kouluttavan joukko-osaston näkökulmasta kyseessä on kaupallisia termejä käyttäen tilaus, valmistus ja lopputuotteen luovutus. Puolustushaara määrittää mitä joukkoja kulloinkin tuotetaan, aluetoimistot käskevät asevelvollisia kutsunnoissaan joukko-osastoihin, jotka kouluttavat ja sijoittavat heistä käsketyt joukot reserviin. Palveluksen aloittamispäivänä ehkä epävarmoin askelin varuskuntiin saapuvat siviiliasuiset nuoret yksilöt muuttuvat asepukuiseksi yhteiseen päämäärään katsovaksi joukoksi.

Alikersantti Luokkanen muodostaa omaa joukkoa osana kokonaisuutta

Kainuun prikaatissa palvelevalla alikersantti Suvi Luokkasella askellus ei koronakesänä 2020 ollut epävarmaa. Hän on lapsesta saakka halunnut asepalvelukseen ja osallistunut MPK:n ja Naisten Valmiusliiton kursseille sekä vapaaehtoistehtäviin Sotilaskodissa. Nyt hän on kouluttautumassa oman joukkonsa johtajaksi, yhdeksi elementiksi isoon kokoonpanoon.

- Yläasteella ja lukiossa minulle oli selvää, että tänne tulen. Kainuun prikaati oli itsestäänselvyys, olen tykännyt olla täällä ja tämä tuntui kotivaruskunnalta, kajaanilainen Kranaatinheitinkomppaniassa palveleva Luokkanen toteaa.

Palveluksen aloittamisvaiheessa monellakaan alokkaalla ei ole tarkempia toiveita palvelustehtävästä. Asiaa ei ole ehkä tullut mietittyä - ainakaan siltä kantilta, että tehtävästä koituisi loppuelämän hyötyä työelämässä. Koulutushaarajakson alkua lähestyttäessä tehtäviin valinnassa painavat kyvykkyys ja halukkuus. Toiveet ja toteutus eivät aina kohtaa eikä toimivassa orkesterissa kaikki voi soittaa pelkästään rumpuja.

- Minulla ei ollut yksikköhaavetta, joskaan en halunnut viestikomppaniaan. Kranaatinheitinkomppaniassa hain Valmiusyksikköön panssarivaunujoukkueeseen ja heitinlinjan aliupseerikurssille. Niihin en päässyt ja kun viestilinjalle tarvittiin joku, niin minä sinne 2. tuliasemapatteriin sitten kurssille menin. Nyt johtajakautta aloitellessani olen ollut tyytyväinen, että tulin valituksi viestilinjalle. Meillä on hyvä porukka ja todella hyvät kouluttajat. Viihdyn siellä ja koen, että tämä on se minun paikka.

Alokkaiden vaakakupissa tasapainoilevat palvelusajan pituus ja johtajakoulutus. Lyhyellä palvelusajalla ei johtajakoulutusta voi saada. Luokkaselle johtajakoulutus ja vajaan vuoden pituinen palvelusaika on ollut itsestäänselvyys jo ennen palvelusta. Siitä tulee olemaan hyötyä siviilityöpaikkojen hakemisessa ja työelämässä ylipäätään.

- Minulla johtamisen esimerkki tuli omilta johtajilta omalla alokaskaudella. Otin tietoa ja taitoa vastaan heiltä ja tänä päivänä omaa johtajakauttani suorittaessa muistan edelleen ne jutut mitä omat alikersantit opettivat ja kuinka he näyttivät esimerkkiä. Totta kai pyrin poimimaan hyvät esimerkit. On myös niitä asioita, joita en tee kuten he, vaan omalla tavalla ja niin kuin aliupseerikurssilla on koulutettu. Johtajuuskin on koko ajan kasvamista.

Palveluksen jälkeiset suunnitelmat ovat vielä auki, pohdinnassa on useampia koulutusvaihtoehtoja.

- Tällä hetkellä tuntuu, että täällä on hyvä olla ja pyrin sopimussotilaaksi, jos tänne pääsisi sitä kautta myös töihin. Kadettikoulua en ole vakavissani harkinnut. Jos sopimussotilaaksi tänne jään, se ehkä näyttää enemmän olisiko tämä sitten ihan Kadettikoulun arvoinen juttu.

Valan velvoite mietityttää viiveellä

Sotilasvalan velvoitetta ja velvollisuutta puolustaa maata aseellisesti tosi paikan tullen ei välttämättä nuorten keskuudessa tule pohdittua. Eikä sitä, että palveluksen jälkeen asevelvollisuus ei ole vapaaehtoista vaan naiset ovat miesten tapaan asevelvollisia sen vuoden loppuun, jona he täyttävät 60 vuotta. Johtajakavereiden sijasta Luokkanen on keskustellut asiasta muutaman kaverin kanssa.

- Se on sitten se velvollisuus ja sinne lähdetään, kun tänne ollaan itse haluttu - etenkin naistovereiden kanssa on mietitty, että tositilanteessa lähdetään kun ollaan suoritettu tämä palvelus.

- Oma vala oli semmoinen koskettava hetki: nyt minä sen oikeasti teen. Ja nyt on hienoa olla omien alokkaiden johtajana siellä mukana ja olla rinnalla seisomassa, kun he valan vannovat. Olen alikersantiksi ylennyttyäni miettinytkin sitä, että jos minut määrätään esimiesasemaan - jotenkin se on niin liikuttava ajatus, että minä olen tuon vannonut.

Kotiutumisen jälkeen varmaa on kuitenkin liittyminen reserviläistoimintaan. Myös kouluttajatehtävät MPK:n ja Naisten Valmiusliiton kursseilla kiinnostavat.

Naisia mahtuu mukaan lisää

Naisten vapaaehtoinen asepalvelus antaa tosi paljon, joskin myös ottaa.

- Kehotan kyllä kaikkia kellä kiinnostusta löytyy, hakemaan naisten vapaaehtoiseen palveluksen. Tällä hetkellä elän elämäni parasta aikaa, kun olen täällä ja aamut tuntuvat menevän todella nopeasti ohitse. Sitten kun kotiutuspäivä koittaa, varmaan tulee tippa linssiin. Toivon, että voin jäädä sopimussotilaana vielä tänne.

Mahdollisuus kaikille naisille suunnattuun kutsuntatilaisuuteen laittaa muotoilemaan sanat tarkasti.

- Koen, että kutsuntatilaisuus olisi hyvä kaikille naisille, koska todennäköisesti silloin löytyisi niitäkin naisia, jotka eivät ole asepalvelusta ajatelleet koskaan. Sitä kautta heille saisi tietoa mitä kaikkea täällä voi tehdä ja lisätä kiinnostusta. Näen, että kyllä meitä tänne mahtuisi lisää, vaikka en osaa sanoa mitä Puolustusvoimien resurssit tähän sanoo.

Linkki: Maanpuolustuskoulutus à Naisten koulutus

Linkki: Naisten Valmiusliitto