Kyllä kannatti!

Maailma muuttuu ja muutumme sen mukana. Naisia hakee vapaaehtoiseen asepalvelukseen vuosi vuodelta enemmän. Ennätysmääriä on rikottu jo useampaakin otteeseen. Intti ei ole enää se paikka, jonne ainoastaan se veli tai poikakaveri on lähdössä tai se aika, jota isä joskus ruokapöydässä muistelee. Se, mitä haluamme ei tietenkään ole tämän keskustelun omiminen vaan siihen liittyminen.

”Armeija, se oli kyllä mahtavaa aikaa”, olen kuullut monen miesoletetun tuttuni puhuneen. Onko asia todella näin? Se selviää vain itse kokeilemalla. Ajatus vapaaehtoisesta asepalveluksesta voi olla jo pitkäaikainen haave tai vastakeksitty idea. Kumpikaan ei poista sitä faktaa, että lähtökohdat siellä pärjäämiseen on täysin samat, kuin niille ketkä sinne ovat jo alkuaan kutsuttu. 

Täällä jo jonkun aikaa viettäneenä, aliupseerikurssin käyneenä sekä varusmiestoimikunnan puheenjohtajana voin todeta yksinkertaisesti, että kyllä kannatti. Vaikeita päiviä on, sitä en kiellä. Onhan niitä, vaikka ei tänne lähtisikään? Usein palveluksessani olen törmännyt tilanteeseen, jossa sitä motivaatiota tarvitsee ja paljon. Tästä syystä on enemmän kuin hieno asia, että meitä vapaaehtoisia palveluksen suorittajia tulee aina vain lisää. 

Olemme täällä vähemmistöä, sen myönnän. Tämä ei ole huono asia, sen seurauksena on helppoa luoda vahvaa yhteishenkeä muiden naisten kanssa. Naiset armeijassa on keskustelua herättävä ja mielipiteitä jakava puheenaihe. Olet saattanut lähtöä harkitessasi kuulla samoja lauseita, kuin minä ennen palvelusta ja sen aikana. ”Ei naiset sinne kuulu, eivätkä ne siellä pärjää”, tai muita vastaavanlaisia. Oletko saanut todisteita moisesta väitteestä? Itse en ainakaan. Palvelusaikanani olen saanut tutustua useaan vahvaan ja maanpuolustustahtoiseen naiseen, jotka kyllä todistavat väitteet vääriksi. 

Eikä tämä mikään kisa ole. Emme ole tulleet väittämään olevamme parempia, vaan täysin yhtä hyödyllisiä maanpuolustuksen kannalta. Hain koulutukseen, jossa naisia oli todella vähän.

Kuulemani mukaan saatamme toimia täällä myös palvelusmotivaation ylläpitäjinä. Tällä tarkoitan sitä, että ne, joille tämä todella on velvollisuus huomaavat, että voihan tästä silti hyötyä kerta tänne joku pakottamatakin tulee. Kuten jo aikaisemmin kerroin tarkoitus ei ole omia armeijaan liittyviä puheenaiheita vaan olla osa keskustelua. Tähän mennessä olen saanut lämpimän vastaanoton aina liittyessäni tähän. 

Parastahan täällä on verrata osaamistaan ja huomata selvä kehitys. Haasteita tulee lähes päivittäin, jotkut suurempia kuin toiset. Niistä suoriutuminen ja tavoitteiden ylittäminen ovat armeijassa suurimpia motivaation lähteitä. Myös kaikkea, mikä on saatavilla porttien ulkopuolella, oppii täällä kyllä arvostamaan. Tietenkin palveluksesta ja sen tuomista koulutuksista hyötyy sitten reservissäkin.

Olin aikoinani päätökseni kanssa rohkea, ole sinäkin. 

alikersantti Ansa Puutio
Varusmiestoimikunnan puheenjohtaja
Kainuun prikaati

Hakuaika naisten vapaaehtoiseen asepalvelukseen päättyy 1.3.2022. Ohjeet hakeutumiseen löydät täältä.