Koulutushaarajaksolla kuljettajakoulutus keskittyy vahvasti olennaiseen – ajoneuvoihin

Tammikuussa varusmiespalveluksensa aloittaneiden taistelijoiden koulutushaarajaksoa on Haminassakin takana nyt tasan kuukausi. Kaksi sotilaskuljettajana palvelevaa jääkäriä, tuusulalainen Atte Sandell sekä lahtelainen Leea Vuopionperä kertovat kokemuksiaan kuluneesta kaudesta.

Sandellin mukaan alokaskaudella toiminta painottui talon tavoille oppimiseen, sekä sotilaan perustaitoihin. Nyt k-jakson ensimmäisillä viikoilla sotilaskuljettajakoulutus on painottunut kuorma-autolla ajamisen opetteluun, kalustoon tutustumiseen sekä valtavaan määrään teoriatunteja.

– Suurin ero alokaskauteen on se, että koulutus on siirtynyt fyysisestä vaativuudesta henkiseen vaativuuteen. Välillä koko päivän istuminen oppitunneilla on uskomattoman raskasta. 

Vuopionperänkin mielestä opiskelua on ollut nyt koulutushaarajaksolla enemmän kuin alokaskaudella. 

– Ollaan otettu lähinnä omaa tehtävää haltuun, eli meillä on ollut autokoulua.

Sandell kertoo, että sotilaskuljettajan koulutukseen ja ajokorttien hankkimiseen kuuluu teoriatunteja, liikenneajotunteja, peruutusharjoittelua kärryn kanssa, peruutuskoe sekä liikenneajokoe (inssi). Lisäksi he saavat ammattipätevyyden.

– Jokainen sotilaskuljettaja saa ajokorttiluokat C1-E ja C. Näiden lisäksi jokainen kuljettaja saa 140 tuntisen kuljettajan ammattipätevyyden. Ammattipätevyystunneilla paneudutaan syvemmin kuljetusalaan. Tunteihin kuuluu teoriaa, käytännön harjoituksia sekä ajotunteja. Edellä mainitut asiat ovat korvanneet käytännössä kokonaan aseenkäsittelyt ja metsässä ryynäämiset. 

Vuopionperä on samoilla linjoilla: koulutus ja myös harjoitukset keskittyvät vahvasti autoihin.

–  Parasta on ollut nyt Masin renkaanvaihto. 

Kuljettajat kertovat, että seuraava maastoharjoitus heillä on viikolla 12, harjoitus kestää neljä yötä. 

– Niin sanotulla “jääkäriviikolla” kerrataan alokaskaudella harjoiteltuja sotilaan perustaitoja, kuten ampumista ja partion liikkumista, täydentää Sandell. 
Kysyttäessä koulutushaaransa keskeisintä oppimistavoitetta molemmilla on selvästi ajatus kirkkaana mielessä. 

– Keskeistä on tulla vastuulliseksi ja itsenäiseksi kuljettajaksi, joka tunnistaa kuljetukseen liittyvät riskit sekä kuljettajaa koskevat vastuut, toteaa Sandell.

– Ison auton ajaminen, sanoo puolestaan Vuopionperä. 

Koulutushaarajaksolle siirryttäessä usealla varusmiehellä on saattanut vaihtua myös tupakaverit. Sandell kertoo, että hänen tuvassaan ei k-jaksolle siirryttäessä ollut alokasajalta tai muuten entuudestaan tuttuja henkilöitä. Sandell kiittelee kuitenkin nykyisenkin tupansa yhteishenkeä.

– Minun tuvassani on yhdeksän tulevaa sotilaskuljettajaa, yksi valokuvausmies sekä tupaa johtava alikersantti nukkuu samassa tuvassa. Yhteishenki tuvassa on todella hyvä, mikä auttaa palveluksessa jaksamiseen merkittävästi. 

Vuopionperän tupa on taas pysynyt melko samana alusta, eli alokaskaudelta, alkaen. 

– Kaipaisin ehkä vähän vaihtelua, hän tuumii. 

Haastattelun lopuksi molemmat kertovat, että myös maailman tapahtumat ovat herättäneet ajatuksia palvelustovereiden keskuudessa.

– Ukrainan tilanne on herättänyt paljonkin ajatuksia ja keskustelua täällä Haminan kuljetuskomppaniassa. Keskustelua Venäjän toiminnasta on käyty päivittäin ja maanpuolustustahto on selkeästi noussut, Sandell kertoo. 

– Kyllä Suomea puolustetaan, Vuopionperä päättää.