Palvelustehtävä vailla vertaa

 

Tykkimies Luukas Pohjola / Rannikkoprikaati (1/26)

Saavuin Upinniemeen ilman sen suurempia pohjatietoja varusmiespalveluksesta, lukuun ottamatta kavereideni kertomuksia omista armeija-ajoistaan. Palveluksen alku tuntui henkilökohtaisesti aika raskaalta, sillä siviilielämän opiskelu ja työt tuli jättää tauolle. Alokaskauden aikana kuitenkin varmuus omaan tekemiseen sekä mielekkyys palvelusta kohtaan nousi. Varusmiespastoriksi hakeminen oli itselleni jo palveluksen alusta asti selvää ja se oli myös pääsyy, miksi aloitin palveluksen vasta näin puolitoista vuotta ylioppilaaksi ​​​​​​​valmistumisen jälkeen. Itseltäni löytyy myös vakaumus kirkollista työtä kohtaan ja täten kirkollisella alalla varusmiespalveluksen suoritta minen on itselleni erittäin tärkeää.

Ehdin opiskella teologiaa Helsingin yliopistossa puolitoista vuotta ennen palveluksen aloittamista ja teologisen opiskelupaikka onkin vaatimus varusmiespastorin tehtäviin valikoitumiselle. Lisäksi minulla on kertynyt työkokemusta kirkolta kesäteologina sekä taustalla on myös pitkä seurakuntanuoren ura. Tästä kokemuksesta on ollut paljon hyötyä varusmiespastorina toimiessa, sillä palvelustehtäviini kuuluu juurikin kirkollisen sekä hengellisen toiminnan järjestäminen. Vaikka Puolustusvoimien ympäristö on ainutlaatuinen, niin siihen on ollut helppo soveltaa jo kerrytettyä osaamista. Teologisella osaamisella on myös oma osansa varusmiesten kanssa käydyissä keskusteluissa, mikäli heillä herää uskontoihin ja hengellisyyteen liittyviä kysymyksiä.

Täällä Rannikkoprikaatissa palvelustehtäviin kuuluu muiden varusmiesten tukena ja keskusteluapuna toimiminen, sekä kirkollisissa tilaisuuksissa auttaminen ja niiden järjestäminen. Lisäksi järjestän varusmiehille vapaa-ajan toimintaa ja toimin oppitunneilla kouluttajana tai apukouluttajana. Palvelustehtävä on siis todella monipuolinen ja harvoin päivät ovat samanlaisia keskenään. Esimerkiksi pääsiäisenä kirkolliset toimitukset korostuvat ja sittemminhiljaisempina viikkoina saatan viettää paljon aikaa varusmiesten kanssa keskustellen. Vapaa-ajan toimintana pidän tiistaisin ”raamista” ja sen yhteyteen kuuluvan hartauden, keskiviikkoisin Merikappelissa on leffailta ja torstaisin on mahdollisuus bändisoittoon porukalla. Tähän mennessä palv
elukseni yksi mieleenpainuvimmista hetkistä on ollut varusmiespappikurssilla järjestetty
kenttäehtoollinen sekä maaliskuussa järjestetty kotiutuskirkko. Kummissakin tapahtumissa tunnelma oli erittäin vahva ja mieleenpainuva.
​​​​​​​

Palvelustehtävässä eniten on yllättänyt sen itsenäisyys. Olen prikaatin ainoa kirkollisen alan varusmies ja esimerkiksi vapaa-ajan toiminnan järjestämisessä minulle on annettu itse mahdollisuus päättää, minkälaista toimintaa haluan järjestää. Itsenäisyyden mukana tehtävään kuuluu myös
iso vastuu omasta toiminnasta, mikä sopii kokonaisuudessaan itselleni mainiosti. Olen tähän mennessä oppinut palvelukseni aikana paljon Puolustusvoimista organisaationa ja toimintaympäristönä sekä saanut erittäin tärkeitä kohtaamistaitoja varusmiesten kanssa käydyistä keskusteluista.

Varusmiespapiksihakevalle sanoisin, että jos ennakkovaatimukset (teologisen opiskelupaikka ja kirkkoon kuuluminen) täyttyvät ja nautit ihmisten kanssa toimimisesta, niin tässä on palvelustehtävä vailla vertaa. Varusmiespappi ontärkeä osa sotilasyhteisöä ja varusmiespapeiksi tarvitaan osaavia ja inhimillisiä tyyppejä!