Hyppää sisältöön

Jalkaväen koulutus huipentuu loppusotaharjoituksessa ja aselajien yhteistoiminnassa

Kainuun prikaati
Julkaisuajankohta 17.6.2022 9.38
Uutinen
Jalkaväen taistelija ampuu maastossa rynnäkkökiväärillä, jonka suusta näkyy lieskat.

Kirves 22 -taisteluharjoitus toimeenpantiin Kainuun ja Sotinpuron alueella 27.5. - 4.6.2022. Harjoituksen keskeisimpänä päämääränä oli harjoituttaa joukkoja joukkotuotannon mukaisissa sodan ajan kokoonpanoissa vaativissa Kainuun ja Pohjois-Karjalan metsäolosuhteissa.

Tätä päämäärää tarkasteltaessa erityisesti eri aselajien välinen yhteistoiminta on nostettava esiin. Reilun kahden ja puolen vuoden ajan on koronapandemia osaltaan vaikuttanut harjoituksissa toteutettavaan aselajien väliseen yhteistoimintaan. Kirves 22 -taisteluharjoitus loi pitkästä aikaa erinomaisen harjoitusalustan yhteistoiminnan harjoitteluun johtamisen eri tasoilla ja käytännön tekemisessä.

Taistelu- ja ampumaharjoitukset ovat keskeisin koulutus- ja harjoittelualusta aselajien väliselle yhteistoiminnalle. Erikois- ja joukkokoulutusjaksojen harjoitukset ovat tässä kokonaisuudessa keskiössä. 

Kainuun prikaatin vakioidut taisteluharjoitukset Metso ja Kirves sekä valtakunnalliset tai maavoimalliset pääsotaharjoitukset nivovat yhteen eri aselajien kyvykkyyksien käyttöä ja luovat harjoittelualustan niin kantahenkilökunnalle, varusmiehille kuin reserviläisille. Kainuun prikaatin taisteluharjoituksissa joukot toimivat lähes poikkeuksetta armeijakuntatason viitekehyksessä. Tämä viitekehys mahdollistaa eri aselajien tuen ja toimintojen harjoittelun sekä näiden kokonaisuuksien huomioimisen jalkaväen taistelussa. 

Kirves 22 -taisteluharjoituksessa jalkaväkijoukkojen johtajat pääsivät antamaan vaatimuksia pioneerijoukon johtajalle suluttamisesta ja liikkeen edistämisestä. Tuliyksiköt olivat todellisesti tukemassa tulellaan jalkaväen taistelua. Johtamisjärjestelmä- ja viestijoukot muodostivat ja ylläpitivät komentopaikkoja sekä johtamisyhteyksiä. Huolto- ja logistiikkajoukot tukivat materiaalilla ja evakuoinneilla hyökkäävää jalkaväkijoukkoa. 

Tällaiset harjoitukset ovat erinomaisia tilaisuuksia harjoitella yhteistoimintaa, mutta myös erittäin tärkeitä koulutuksellisia tapahtumia kaikille osallistujille. Korona-ajasta johtuen nuoremmasta kantahenkilökunnasta vain pieni osa on päässyt harjoittelemaan yhteistoimintaa käytännössä.

Kirves 22- taisteluharjoituksen yhtenä vahvuutena voidaan pitää myös harjoituksen joustavaa kehittämissuunnitelmaa. Taisteluja ei ollut "nuotitettu" täysin valmiiksi vaan toimiville johtajille oli jätetty kaikilla tasoilla mahdollisuuksia soveltaa toimintaansa. 

Joukolla ja sen johtajilla oli mahdollisuus soveltaa varusmiespalveluksessa tai virkauralla saatuja oppeja. Edellä kuvattu ajattelun ja soveltamisen vapaus toteutui sekä sinisen että keltaisen osapuolen toiminnassa.

Kirves 22 -harjoitus oli erinomainen osoitus joukkojen kyvystä keskittää voimaa ja toimintoja nopeastikin satojen kilometrien päähän laajalla operaatioalueella. Jalkaväen vaativat hyökkäys-, puolustus- ja viivytysoperaatiot kyettiin toteuttamaan suunnitelmallisesti aselajien tuella. 

Saatujen palautteiden perusteella harjoitus oli sekä fyysisesti että henkisesti raskas, mutta juuri sellainen kuin loppusodan kuuluukin olla. Kainuun jääkäripataljoonan joukkoja toimi sekä sinisen että keltaisen organisaatiossa. Harjoituksen haastavuudesta huolimatta osaamisen kehittyminen oli huikeaa molemmilla osapuolilla.

Yhteistoiminta eri aselajien kanssa ja sen kehittäminen edelleen ovat keskiössä jalkaväen taistelussa sekä koulutuksessa jatkossakin. Yhdessä yhteiseen päämäärään!

Kirjoittaja on Kainuun jääkäripataljoonan komentaja everstiluutnantti Ari-Matti Korhonen.